maanantai 7. huhtikuuta 2014

Elämän hengitys ja muuta henkevää




Minä, henkinen ja fyysinen rautakanki, olen aloittanut joogan. Viime yrityksellä muutama vuosi takaperin ostin intoa puhkuen kalliin, hienon joogamaton (79e, joo, oli kallis) mutta kymmenen kerran kortti ehti mennä vanhaksi. Miten? Miksi?

Sain tämän inspiraation minulle tyypilliseen hyvinkin spontaaniin tyyliin sunnuntaina, ja pienestä vatsataudista huolimatta oli heti päästävä ekalle kerralle Yin-joogaan. Yin-joogassa ei keskitytä liikesarjoihin tai suorittamiseen, joten siitä on helppo aloittaa. Lisäksi se lisää lantion alueen liikkuvuutta ja venyttää juuri niitä paikkoja, jotka minulla ovat ylikireät ja epätasapainossa. Niin tervetullutta! Minulla on taipumusta kerätä mieleni sopukoihin vaikuttavien ihmisten vaikuttavia sanoja tai tekoja. Tuolta tunnilta mieleeni jäi parhaiten kehotus: "Anna elämän hengittää."



Jooga ja pilates sopivat minulle siksi, että olen nopeatempoinen, lyhyellä pinnalla varustettu temperamenttinen elämän suorittaja. Jopa välillä aggressiivinen. Hengitän pinnallisesti, kiristelen leukaperiäni ja koko lihaksistoani huomaamattani, kärsin stressistä helposti, minulla on huimausta ja helposti nouseva verenpaine. Kehoni kerää helposti nestettä. Toisaalta pidän nopeatempoisista lajeista kuten koripallo, tai voimailulajeista, kuten tavoitteellinen kuntosali. Näille lajeille kroppani on kuitenkin liian rikki. Joogasta ja pilateksesta löysin lajit, joita voin harrastaa myös hajonneella polvella tai vinksahtaneella lantiolla.

Joogan loppumeditaation aikana koin hurjia tuntemuksia: ajattelin viime syksynä kuollutta ukkiani, ja minulle tuli sekä suru että ilo yhtäaikaa. Samanaikaisesti tunsin, kuinka lattia imee minua sisäänsä, jonka jälkeen lähes levitoin painottoman kevyenä. Melko vaikuttavaa? Keskiviikkona menen kokeilemaan kundaliinijoogaa. "Kundaliinijoogassa yhdistyvät kaikki joogan eri osa-alueet: fyysiset asanat, meditaatio, mantrat, mudrat eli käsien asennot, bandhat eli vartalon lukot, hengitysharjoitukset, visualisaatio sekä rentoutuminen. Tämä monipuolisuus tekeekin kundaliinijoogasta kokemuksellisesti ja vaikutuksiltaan rikkaan ja voimakkaan. Kundaliinijooga nostattaa ihmisen tietoisuuden tasoa, tasoittaa tunne-elämää ja parantaa fyysistä terveyttä. Se vahvistaa hermostoa ja tasapainottaa hormonitoimintaa, keho notkistuu ja voimistuu, ja mieli saa lepoa ja rauhaa." (teksti ihanan Padma-joogastudion sivuilta.)

Jotta koko teksti ei menisi liian syvälliseksi, loppukevennyksenä tavoite parijoogalle :) Miestä ei joogatunnille saa, mutta on kuulemma ihan valmis tekemään joogavenytyksiä ja helppoja sarjoja kanssani iltaisin. Siitä se lähtee :)
Iltavenyttelyä :)



torstai 3. huhtikuuta 2014

59 (?) päivää muuttoon

Lasten mieliksi yritin laskea päiviä muuttoon. Sain jotakin 59. Niin vähän mutta kuitenkin niin paljon. Sitä vaan mietin, että tuntuuko se elämä uusissa ympyröissä yhtä tylsältä kun tämänhetkinen? Vai tekeekö se odottaminen tästä hetkestä normaalia tylsempää?

Oikeastihan mulla on ihania juttuja tapahtunut viime viikkoina: olen laihtunut kehokuurilla ja voin aiempaa paljon paremmin. Alan olla hyvässä kunnossa, kiitos voimailun ja lenkkien Pinkin kanssa. Varmaan sekin on positiivista, että mun kropassa ei juurikaan ole kivuttomia kohtia eli treeni puree! Sain uuden, vakituisen opentyön ensi syksystä lähtien. Tajusin juuri, että jos kaikki natsaa, siinä on mulle työpaikkaa vaikka loppuelämäksi! Kauan puuhatut kaupat nykyisestä ja uudesta kodista toteutuvat kahden viikon sisällä. Ja vielä ollaan melko terveitä. Jee! Siis JEE tosissaan! Näin helppoa olikin saada sisäinen hymy ja tyytyväisyys takaisin.


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Tällä viikolla Tapahtuu

Hurjaa miten erilainen mieli on tällä viikolla kun vielä viime postauksessa. Tällä viikolla todellakin Tapahtuu. Tärkeintä on, että päästään Pinkin kanssa keikalle keskiviikkona. Koska Pinkin mielestä on TODELLA TÄRKEÄÄ miettiä vaatteita, kynsilakkoja, karvojen ajelua, korviksia ja muita koruja, kenkiä ja sen sellaista keikkaa varten, yritän löytää itsestäni samanlaisen ladyn. Siispä nyt galluppia, minkä näistä asuista valitsen vai mennäänkö ihan metsään? Tuo virkattu paita on niin mukava päällä ja mä olen ihastunut siihen (mut miks mä olen näin yläpainotteinen, aarrgh).

Näissähän on siis hirrveen paljon eroo :) Mut se on pienestä kii...

Ehdokas 1

Ehdokas 2

Ehdokas 3

Ja sitten musta hevonen ehdokas 4

 
Mun pillifarkku-nilkkuri-idea meni puihin kun Zalandon paketti ei saanut aikaiseksi ihastunutta kiljuntaa kuten mainoksessa... Tyydyn Desigual-tennareihin, eipähän pakota jalkoja loppuillasta :) Ja pillifarkut voin säästää sitten muuhun ajankohtaan.

Keikka on siis ykkösenä mielessä mut hei, nyt alkaa tapahtua muutenkin. Vanhan kodin kosteusmittaukset saatiin justiinsa päätökseen ja hyvältä näyttää, kaupat varmistuivat. Uuden kodin kaupoille päästään siitä sitten saman tien! Aamulla sain myös puhelun Savosta, ja jo tämän viikon perjantaina pääsen työhaastatteluun Siilinjärvelle. Kaikki peukut pystyyn! Miehen työkuvioista saadaan myös lisätietoa viikon lopussa. Ou jee mikä viikko - ja se on vasta alussa!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Odottelua, ideointia ja idiotismia

Mun siis piti elää muuttoa odotellessa. Kuitenkin tuntuu siltä, että tämä on nyt yhtä odottelua. Elämä on järjestänyt tähän väliin paljon jännitystä, mutta kuitenkin tosi vähän mitään mielekästä. En ole mitenkään masiksessa, mutta elämästä puuttuu nyt se jokin.

Esikon kroonistunut poskiontelontulehdus on isoin epävarmuustekijä: joudutaanko operaatioon vai auttaako miljoonas antibiootti? Milloin palataan normiarkeen, eskariin, ulkoiluun ja hyväntuuliseen olemiseen? Ainiin, ja onko joku keksinyt hyötykäyttöä lääkeruiskuille, apteekin pikkupusseille ja tyhjille ab-puteleille?

Pojan astma on myös odotuskannalla: eka flunssa diagnoosin jälkeen menossa, ja koko ajan odotan, että se joko a) pahenee tai b) helpottaa. Kaksi viikkoa on mennyt limaisella yskällä, mut tää taitaa kerrankin olla HYVÄ merkki kun ei mennä täysin tukkoon. Ainiin, seuraava odotuksenaihe on sitten siitepölykausi ja se, millä asteikolla se iskee meidän perheeseen tänä vuonna...

Yöt on siis valvottu, vaikka lapset antaisivatkin (välillä) nukkua. "Oot tullu ihan Reijosen sukkuun", tuumi äiti aamulla kun kuunteli mun yön huolisaldoa. Ihana ystävä ehdotti huolinukkea, jolle puhuisi aina ennen nukkumaan menoa kaikki huolensa. Se voisi olla kokeilun arvoinen idea.

Eniten ehkä valvottaa asuntokauppojen hitaus ja toive siitä, että todellakin saamme sen kodin, josta olemme ehdollisen tarjouksen tehneet. Vaikka silti päässä pyörii ajatus, että asiat järjestyvät parhain päin, työkuviot, lasten  hoidot ja koulut ja uusi koti. Eniten kaipaan nyt kaikkea muuta kuin tätä kotiäidin arkea ja huolissaan oloa. Miksi kaikki ystävät ovat kiinni omissa kuvioissaan, miksei mitään oikeesti ihanaa nyt tapahdu? Ensi viikolla sentään päästään Pinkin kanssa Von Hertzenien keikalle. Amen to that!

Blogin varsinaiseen aihepiiriin palatakseni, pää kihiseen ideoita. Kunhan kaikki tämä odottelu ja idiotismi jäävät taka-alalle alan kyllä puuhata. Vai voisikos se ollakin niin, että jos keskittyisin nyt toteuttamaan askarteluideoitani, painuisivat muut huolenaiheet unholaan?

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

I choose happiness

Epämääräinen ahdistus. Miks mun piti lähteä mukaan tähän juttuun? Joka kerta kun avaan sen fb-ryhmän sivut mua alkaa vaan ärsyttää. Miksi sitten luen niitä juttuja? Aamulla tuli mitta täyteen ja päätin tuuliviirimäisesti lopettaa koko homman, joka ei toimi mun makuni mukaan. Koska mun ei ole pakko olla siinä mukana. Saan muuttaa mieltäni.



Minua auttoi Leonidan Arkitaivaan selailu. Siellä ei ollut oikeastaan mitään mun ongelmaa sivuavaa, mutta jo muisto Leonidan valmennuksesta auttoi aikaansaamaan rauhallisen, tyynen mielen. Tajusin, että minulla on vaihtoehtoja ja voin valita niistä minulle sopivimman. I choose happiness.




maanantai 24. helmikuuta 2014

Käsillätekemistä kesäksi

Hiljaista on ollut. Blogissa kyllä, muussa elämässä ei! Puuhaamme kovasti muuttoa täältä etelä-Suomesta Savonmaalle, ja siinä sitä riittää tekemistä. Ja olemme vasta myymässä omaa kotia ja etsimässä uutta. Muistan tämän levottomuuden aiemmista muutoista: kun sopiva asunto löytyy, sitä alkaa valvoa öitä ja miettiä kaikkea Tosi Tärkeää. Kuten keittiön kaappien vetimiä, terassin edustan kasvistoa, kuivausrummun paikkaa, huonekalujen ja tekstiilien sijoittamista ( ja millään ei tietysti vanha sohva käy uuteen kotiin eikä tämä värimaailma ja ja ja ja..) Tosiasiassa kauppoja ei ole edes vielä lyöty lukkoon, eli turhaan yöni valvon ja aivojani ylikuormitan.

Kai silti saan jo haaveilla kesästä? Meillä on kesämökki, joten vaihdoimme haaveemme omakotitalosta rivitalon helppouteen. Miinuspuoliakin on, kuten pienenpieni takapiha tai ajateltua snadimpi keittiö, mutta ajattelin niiden olevan kompromisseja, jotka voi kääntää vielä iloksi. Siispä olen selaillut ideoita keittiöön ja terassille. (Kuvat Pinterest ja puutarhablogit)

Aivan upea yhdistelmä havuja ja pensaita

Poika neljävee pyysi, että uudessa kodissa olisi talvella puita, joihin saadaan valoja. Minun on ehkä taivuttava näihin havuihin...


Tästä lähdetään...
Mutta kuinka tähän päädytään? Hehe!

Terijoen salava on ollut sekä minun että mieheni haave takapihalle, mutta se on kaatunut siihen, että olemme aina ehtineet muuttaa ennen kuin olemme sellaisen saaneet. En ole tajunut, että sen saa pysymään näin pienenä ja kauniina leikkaamalla!






Upeita puutarhoja. Pienikin voi siis olla kaunista, ja mökillä on tilaa temmeltää ja istuttaa sydämen kyllyydestä. Mutta kuinka nyt maltan odottaa? Sormet syyhyää ja aivot on ylikierroksilla!

perjantai 10. tammikuuta 2014

I DID IT!

Nyt mää oon niin niin ylpee itestäni. Olen saanut melkein valmiiksi ekan tuunatun tunikan. Pieni epäilys lopputuloksesta oli lähtiessä, mutta matkan varrella huomasin, että tästähän tulee makee. Toivottavasti saumat ja materiaalit kestävät käytössä!

                                                           Takapuolen hassutteluja...
ja kaunis etupuoli!
 
 
Sanoipa kuka mitä tahansa, aion käyttää tätä. Vanha lempparipaita sai nyt uuden elämän.
 

maanantai 6. tammikuuta 2014

Unelmointia

Varoitus- puolialastomia miehiä ja naisia! Käsitöihin tässä kirjoituksessa liittyy ei yhtään mikään!
Uuden vuoden alku on jotenkin aina täynnä pitkän tähtäimen toiveita. Vaikken itse lähes koskaan tee lupauksia, niin silti ajatukset juoksevat toiveisiin. Ehkä se on juuri unelmointia, osittain tosissaan, osittain hymyssä suin, huvin vuoksi.




Mulla on joku ihme fiksaatio muutamaan miesnäyttelijään. Ei voi olla niin, että olis jatkuva ovulaatio käynnissä, vaikka fiilis on välillä just sitä. Käsittämätöntä. Sitkein ihastus mulla on Channing Tatumiin. Sitten on näitä selittämättömiä miehiä, kuten JP Leppäluoto - mikä karisma siinä oikein on? Jos et ole nähnyt livenä tai et tykkää rokkareista, et millään voi ymmärtää...


Vuoden alkuun liittyy tietysti (taas) toiveet painonpudotuksesta. Herkkulakko on sysäisty vauhtiin siskon ideioimana, ja se on mahtava juttu. Kontrolloin ensi kertaa vuosiin omia syömisiäni. Samalla aloitin viiden viikon kotijumpan ihan ohjeen mukaan ja kävelyllä käydään melkein päivittäin. Muutamia suoria on juostukin, ihan kun ois jo kevättä rinnassa.

Nää reidet ja peppu pliis (ja siis nämähän jo melkein oli mulla öpaut 10 vuotta sitten)
Painonpudotusta enemmän haaveilen ehkä oman tyylini löytämisestä, olipa kokoni mikä hyvänsä. Kaapit ovat täyttyneet epäpukevista vaatteista, joten ehkä pitäisi nyt tarkasti miettiä mikä on minulle ominainen tyyli.







Miksi pitäisi odottaa tiettyä ulkomuotoa? Miksi oma kuva näyttää niin isolta, kun taas toisaalta tämä lady on niin kaunis?



Viimeinen haaveeni liittyy tatuointiin. Muutama vuosi takaperin päätin, että kun vaaka näyttää tiettyä lukua, saan ottaa uuden tatuioinnin vanhan peitoksi. Noista lukemista on menty vaan ylöspäin (ihan väärä suunta, hehe), joten mitä jos ottaisinkin sen kuvan nyt ja olisin iloinen ja tyytyväinen?