Unelmointia

Varoitus- puolialastomia miehiä ja naisia! Käsitöihin tässä kirjoituksessa liittyy ei yhtään mikään!
Uuden vuoden alku on jotenkin aina täynnä pitkän tähtäimen toiveita. Vaikken itse lähes koskaan tee lupauksia, niin silti ajatukset juoksevat toiveisiin. Ehkä se on juuri unelmointia, osittain tosissaan, osittain hymyssä suin, huvin vuoksi.

Mulla on joku ihme fiksaatio muutamaan miesnäyttelijään. Ei voi olla niin, että olis jatkuva ovulaatio käynnissä, vaikka fiilis on välillä just sitä. Käsittämätöntä. Sitkein ihastus mulla on Channing Tatumiin. Sitten on näitä selittämättömiä miehiä, kuten JP Leppäluoto - mikä karisma siinä oikein on? Jos et ole nähnyt livenä tai et tykkää rokkareista, et millään voi ymmärtää...


Vuoden alkuun liittyy tietysti (taas) toiveet painonpudotuksesta. Herkkulakko on sysäisty vauhtiin siskon ideioimana, ja se on mahtava juttu. Kontrolloin ensi kertaa vuosiin omia syömisiäni. Samalla aloitin viiden viikon kotijumpan ihan ohjeen mukaan ja kävelyllä käydään melkein päivittäin. Muutamia suoria on juostukin, ihan kun ois jo kevättä rinnassa.

Nää reidet ja peppu pliis (ja siis nämähän jo melkein oli mulla öpaut 10 vuotta sitten)

Painonpudotusta enemmän haaveilen ehkä oman tyylini löytämisestä, olipa kokoni mikä hyvänsä. Kaapit ovat täyttyneet epäpukevista vaatteista, joten ehkä pitäisi nyt tarkasti miettiä mikä on minulle ominainen tyyli.

Miksi pitäisi odottaa tiettyä ulkomuotoa? Miksi oma kuva näyttää niin isolta, kun taas toisaalta tämä lady on niin kaunis?

Viimeinen haaveeni liittyy tatuointiin. Muutama vuosi takaperin päätin, että kun vaaka näyttää tiettyä lukua, saan ottaa uuden tatuioinnin vanhan peitoksi. Noista lukemista on menty vaan ylöspäin (ihan väärä suunta, hehe), joten mitä jos ottaisinkin sen kuvan nyt ja olisin iloinen ja tyytyväinen?